Olen pari kertaa aiemminkin tehnyt päätöksen saada treenaamiseni säännölliseksi, mutta loppupelissä se on jäänyt kuitenkin arjen jalkoihin ja liikkumiseni on jäänyt säännöllisen epäsäännölliseksi. Ja mikäs siinä, olenhan minä aina ollut kohtuullisen aktiivinen liikkuja ja harrastanut paljon hyötyliikuntaa.
Nyt kuitenkin on tapahtunut jotain perin kummallista. Ilmeisesti kaikella on aikansa ja paikkansa.
Kesän jälkeen päätin taas, että nyt viimeistään täytyy alkaa lenkkeilyn ja jumppaamisen sijaan panostaa lihaskuntoon jo ihan senkin takia, että tässä iässä kroppa ei enää oikein vaan "tule mukana".
Sain vinkin hyvästä personal trainerista ja ajattelin, että otetaan nyt sitten joku kiva saliohjelma ja aloitellaan siitä pikkuhiljaa.
En tiedä, mitä tapahtui, mutta jo ensimmäisessä konsultaatiossa tyyppi otti homman haltuun siinä määrin, että olin täynnä virtaa jo pelkästä keskustelusta.
Itsekin hyvinvointialan yrittäjänä toimineena voin todeta, että yksi suurimmista motivaattoreista tällaisessa kuntoremontissa on yhteys tsemppariin. Ainakin minulla se näytti olevan juuri se juttu.
Olen ennenkin tavannut personal trainereita, jotka ovat olleet "kivoja", mutta veikkaan, että siinä se ongelma on ollutkin. Ovat olleet liian kivoja minulle. Vahvan liikuntataustan omaavana vaadin itseltäni aika paljon ja sen takia tarvitsen trainerin, joka ei päästä helpolla.
Jo tässä vaiheessa voin todeta, että tällä kertaa olen tainnut kohdata vertaiseni. :)
On ollut myös mielenkiintoista huomata, miten ihmiset ovat suhtautuneet tähän projektiini, jos sitä nyt siksi voi kutsua. Moni on kysellyt, että mitä varten treenaan ja olenko kenties menossa johonkin kisoihin. Siis minä. 40-vuotias maalaisjärjellä varustettu, kaikkea teennäistä karsastava nainen. Hah.
Tänä päivänä sosiaalinen media on pullollaan parikymppisten puolialastomien fitnesstypyjen kuvia ja sana "kuntosali" luo välittömästi yhteyden tuohon osastoon. Jokainen saa olla mitä haluaa, mutta tuo maailma ei ole missään nimessä minua varten.
Tällä hetkellä olen vain iloinen siitä, että olen löytänyt taas treenaamisen ilon ja vienyt sen ehkä perustasolta hieman kovemmalle tasolle. Sinne, jossa se on joskus ollut. Olen siis löytänyt uudelleen itseni; sen nuoren tytön, joka nautti itsensä fyysisestä haastamisesta.
On uskomaton fiilis huomata, miten innostus johonkin asiaan muuttaa koko olemusta ja ajatusmaailmaa. Treenaamisesta tuleva energia vie mennessään ja puhdistaa paljon negatiivista pois omasta päästä. Elämä näyttää ja tuntuu paljon kirkkaammalta.
Olen jo ennen tätä "projektia" elänyt tervehenkistä elämää, joten minulle tuli melkoisena yllätyksenä, että tämä kaikki on vaikuttanut jopa minuun näin vahvasti. Mikä mahtaa olla se fiilis ihmiselle, joka aloittaa kuntoremontin paljon heikommalta pohjalta, joka on elänyt aiemmin huonolla ravinnolla ja vähällä liikunnalla?
Taas kerran täytyy julistaa, että panostakaa ihmiset itseenne ja omaan hyvinvointiinne! Se maksaa itsensä takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti